On ihanan lämmin ja kaunis aamu ja se helpottaa harmitustani siitä, että unen määrä jäi melkein olemattomaksi viime yönä. Syyksi riitti se, että aamuksi oli aika röntgeniin kahdeksaksi keskimmäisen kanssa, hän kun sai perjantaina koripallovamman sormeen liikkatunnilla. Nyt hän sitten lastan kanssa harmittelee, että "just ku mää olin oppinu soittaan kitaraa..." Onneksi meillä ollaan vältytty vakavilta vammoilta. Vain pieniä, hyvin paranevia murtumia ja tavallisia venähdyksiä on tullut. Jättitrampoliinillakaan ei ole tapahtunut pikku vääntymisiä pahempaa. Tässä terhentäydyin ja kielsin nyt ehdottomasti useamman kuin yhden pomppimasta kerrallaan, välillä siinä livettiin ja trampalla saattoi olla viime kesänä neljäkin nuorta yhtä aikaa. Onneksi mitään ei sattunut. Verkkoa en aio hankkia vaikka mietin sitä pitkään. Melkein viisimetrisellä trampalla kyllä pysyy yksi kerrallaan.
***
Omenakori kirjoitti unelmista. Minulla on kyllä unelmia vaikka kuinka paljon, osa toteuttamiskelpoisia, osa ei. Päällimmäisin on vuosia ollut kesämökki tai puutalo järven rannalla. Hiekkaranta pitäisi olla, ja sen verran suuri järvi, että sitä viitsii katsella. Lammen rannalle en halua. Mökki tai talo saavat kyllä olla vaatimattomia, luksuksesta en erityisesti piittaa enkä ole kovin sisustusintoinenkaan. Ja lähistöllä vanhoja, ihania sienimetsiä, pohjoisen puoleisia kuusikkorinteitä, joissa kasvaisi suppilovahveroita ja tietysti omia, salaisia kantarellipaikkoja niinkuin Malinilla "Saariston lapsissa". Soutuvene. Se voisi olla jo nyt lähijärvellä, joka on kaunis ja iso. Haaveilen kalastamisesta, virvelillä ja verkoilla. Ja tietysti saaliista: muikkuja, siikoja, taimenia eli parasta, mitä isä ja äiti aikaisemmin verkoilla nostivat entisiltä mökeiltä.
Matkustaminen on ollut elämänkestävä haave, koska olen voinut toteuttaa sitä paljon vähemmän kuin haluaisin, enkä oikein koskaan oman mieleni mukaisesti. Enää en halua kiertää koko maailmaa, enimmäkseen Euroopan vanhoja kaupunkeja ja maaseutua. Kerran kyllä jossain Tyynen meren saarilla kävisin. Afrikka on uusi kohde unelmille, vasta unelman itu. Mutta Irakin eteläosiin haluaisin päästä johonkin arkeologiseen kaivaukseen vaikka muinaista Urukia kaivamaan, tai johonkin muuhun muinaiskohteeseen. Haluaisin opetella nuolenpääkirjoituksen. Ja samalla kenties sumeria ja akkadia, vaikkei niillä mitään teekään.
Haluaisin osata puhua englantia sujuvasti, nyt vain keskinkertaisesti. Haluaisin osata piirtää hyvin ja maalata. Haluaisin laulaa kauniimmin. Ja olla vähän kauniimpi.
Tärkeimmät unelmat ovat toteutuneet. Minulla on perhe ja asun isossa omakotitalossa, jossa on aika mukava piha. Ammatinvalintaani en ole tyytyväinen, mutta olen saanut sen kautta kokea paljon sellaista, mikä ei missään muussa ammatissa olisi mahdollista. Tällä hetkellä unelmoin, että jaksan vielä sen verran tehdä töitä, että jotenkin sillä eläisi.
Unelmoin lasinsulatusuunista. Ja siitä, että joskus laittaisin töitäni näytteille johonkin.
Minun unelmistani tulisi kyllä pitkä lista, mutta nyt täytyy valmistautua töihinlähtöön. Lyhyt päivä onneksi. Unelmoin siitä, että saisin lottovoiton tai jonkun tuntemattoman amerikansedän jättiperinnön, ettei tarvitsisi huolehtia toimeentulosta. Sitten tekisin työkseni lasiesineitä, mikä on niin tyyristä lystiä, että siihen menee paljon enemmän rahaa kuin koskaan voi tulla.
Kommentit