Paikkasin reiän koristealtaan muovissa polkupyörän paikalla ja akvaariosilikonilla. Toimenpide kesti noin 50 sekuntia, kyllä kannatti odottaa kaksi vuotta vajaan altaan kanssa ennen näin isoa urakkaa. Huhhuh, hikeä pukkaa vieläkin. Minun huushollissani on aina sama meininki, että vauhdin ottaminen pieneenkin hommaan kestää niin kauan, että lopulta epäkohtaan tottuu eikä korjausta tule tehtyä ikinä. Varsinkin viime vuosien uupumuksen myötä kodin ja pihan korjaustyöt ja siistimiset ovat siirtyneet huomiseen, ens viikkoon, ens vuoteen. Mutta ei haittaa, resuinenhan on nykyisin muotia, onhan?

Todellisuudessa viihtyisin oikeasti hieman resuisemmassa ympäristössä: vanhassa talossa ja villiintyneessä puutarhassa. Tykkään sellaisesta pihasta, jossa on isoja kukkapenkkejä joka puolella ja polkuja niiden välissä. Tähän asti pihassa on tarvittu tilaa pallopeleille, jättitrampalle, pingispöydälle, jopa miehen tekemä iso skeittiramppikin on takapihalla. (-Sen rakennettuaan hän otti skeittilaudan, sanoi pojille, että antakaahan kun minä näytän, otti rampilta vauhtia ja seuraus: mies kaatui, ranne murtui, studioaika levyntekoa varten oli varattuna viikon päähän, mikä eteen? No ei mikään, oli soitettava ranne kipsilastassa. Ja hyvältä kuulosti.)