Miksi joinakin päivinä tuntuu siltä, että aivotoiminta on liskojen tasolla? Ja varmaan onkin. Ehkä juhlimisesta viikonloppuna, kai siitä aina jonkin veron joutuu maksamaan. Itku pitkästä ilosta, niinhän sitä toistuvasti lapsena sai kuulla, kun leikki päättyi kyyneliin syystä tai toisesta.
Tänään aivotoiminta on ollut niukkaa, mikä on erityisen harmi kun oli työpäivä. Töiden jälkeen vein nuorimmaisen ex tempore Tivoliin, jossa oli hauskaa, minullakin. Yhdessä kävimme maailmanpyörässä ihailemassa maisemia ja törmäilyautoissa, muihin ei kanttini riittänyt. Sattumalta tavatun koulukaverinsa kanssa poika siellä kierteli mahanvellottimissa ja muissa täristimissä, joista kamalin minusta on gravitroni eli sentrifugi joka linkoaa aivot päälakeen pahaa-aavistamattomilta uhreiltaan. Lapseni astellessa sisään noihin tuomiopäivän laitteisiin saattelin hänet sanoen: "Hyvästi poikani, olit hyvä poika!" Hänestä laitteet olivat ihan lepsuja.
Oli ihana katsoa tuota poikaa, joka muutama vuosi sitten ei pystynyt luomaan kontaktia ikätovereihin eikä pärjännyt toisten lasten kanssa, kun hänessä tuollakaan tivolissa ollessa ei voinut havaita mitään poikkeavaa kanssakäymisessä koulukaverinsa kanssa tai muutoinkaan. Se oli kaikinpuolin tavallista ja luontevaa olemista ja molemminpuolin myös ihan nätisti toista huomioivaa.  Olen siitä aivan suunnattoman onnellinen.  Viitisen vuotta sitten tätä nykyistä tilannetta ei olisi uskaltanut edes uneksia.
Sivumennen sanoen nuo tivolilaitteet ovat erinomaista kuntoutusta lapselle, jolla on jokin vähäinen neurobiologinen haitta tai poikkeavuus, koska ne stimuloivat tasapainoaistia voimakkaammin kuin arkielämässä mikään. Samoin kaikki keinumiset, karusellit ym, jos vain pää kestää eikä tule pahoinvointia.
Keskimmäiseni ei kestä taas noita vellottimia lainkaan, hän tulee naamaltaan vihreäksi jo possujunassa.