Sain äsken neljä muovikassillista hyvää paskaa. Onnellisena sekoittelin sen kompostin pohjalta kaivettuun multaan ja levittelin kukkapenkkeihin. Tai osan siitä. Pari kassillista odottelee vielä loppusijoituspaikkaansa. Pienen jännitysmomentin tähän jumalan teatteriin (nehän heittivät paskaa Oulussa taannoin) tuo se, etten lantaa hakiessani tiennyt missä kasassa on vanhaa, palanutta lantaa ja missä uudempaa: vanha saa kaiken kukoistamaan, uusi voi tappaa. Kasvit siis. Saapa nähdä kuinka käy.

Ystävättäreni yöpyi meillä työkeikallaan ja kyllä oli taas mukava höpistä. Puhuimme paljon asiaakin, koska kyselin hänen kokemuksiaan yrityksen perustamisesta ja hän alkoi sitten soveltaa minuun yritysvalmennusta, jota tekee työkseen. Jaa-a. Sanoin kyllä rehellisesti, etten ole vielä valmis työskentelemään kovin tavoitteellisesti tällä alueella, kun moni muu prosessi on niin kesken. Ei pidä ahmia liikaa kerralla, kehittymisessäkään.

Edelleen joudun työssä huomaamaan, että jaksamiseni on kovin rajallista. Hyväksyn sen ja yritän mitoittaa tekemiseni jaksamisen mukaan. Sama pätee vapaa-aikaan: kovin paljon ohjelmaa ei yhteen viikkoon minulle mahdu.

Lannan luomisesta tulee nälkä: nyt syömään. Olen tehnyt luovaa työtä.