Tunnen itseni petturiksi kun en ole kirjoittanut mitään moneen päivään. Anteeksi, blogiystävät, en ole yksinkertaisesti jaksanut. Mutta aika kuluu vaikkei itse liiku.

Vappuaatto meni pääosin levätessä. Paistoimme sentään donitseja, joista tuli herkullisia raastetun sitruunankuoren ansiosta. Illalla sitten skoolasimme pullollisen kuohuviiniä miehen kanssa ja pojat Pommacia ja söimme donitseja. Innostuimme miehen kanssa laulamaan pari tuntia vanhoja nuoruuden lempparibiisejä, mies soitti kitaraa. Sunny afternoon, San Fransisco, Paint it black, mitähän kaikkea siinä olikaan. Tällä kertaa jätettiin väliin tutuimmat ja hoilattiin vähemmän laulettuja.  

Eilen vappupäivänä kävin vanhempieni kanssa vappuajelulla ja kahvilla sekä siskon luona syömässä herkullisen aterian. Iltasella kaivelin pihasta kolme pahvilaatikollista perennantaimia ja ison raparperinjuurakon vanhemmilleni mökille vietäväksi. Olikin hyvä, että tein sen jo illalla, koska aamulla herätessä maa oli valkoinen ja taivaalta tuprutti sideharsovaipan kokoisia lumilöhmöjä. Aamupäivän aikana kaikki suli pois, mutta kova pohjoistuuli näyttää olevan, isot koivut ovat ihan kallellaan.

Oli ihanaa mönkiä pihassa, samalla tuli tongittua rikkaruohoja pois ja suunniteltua vähän, mikä kaipaisi siirtoa mihinkin. Saippuakukka eli rohtosuopayrtti tuli aikoinaan laitettua ihan väärään paikkaan ja se valloittaa pihan parasta nurkkausta hunnien tavoin. Ja tuon vuorikaunokin kanssa olen ihan hukassa: se puskee ilmoille ihan joka paikasta. Nuo maan alla leviävät kasvit ovat aika hankalia, kauniitkin.
Saksankurjenmiekka on syyshortensioiden takana piilossa ja ansaitsisi paremman paikan kun vain keksisin missä, ehkä pihan pikku altaan reunalla. Ja altaan muovissa on reikä, joka on odottanut paikkausta jo pari vuotta...haa! Paikkaan sen tänään! Raportoin illalla sainko tuon pikku homman tehtyä vai en.
Ikuinen murheenkryyni pihassa ovat nuo reunat eli kulmatontissamme kaksi tien puolelle viettävää ojan reunusta. Kulmaus kasvaa täynnä lupiinia, jota rakastan vaikka se voi joistakin näyttää ihan epäsiistiltä ja hoitamattomalta. Laajalle levinnyt suikeroalpi jää enimmäkseen heinän ja rikkaruohojen peittoon, ja yksi nurkkaus on lähinnä leskenlehden ja nokkosten valtakuntaa. Nokkosten kanssa käyn ikuista taistelua yhtä verisesti kuin vuohenputken; taistelu on melko tasaväkinen. Minä revin ja suihkutan round uppia ja kaivan juuria, ne tulevat suloisin pikku lehdin aina sekä samoista että uusista paikoista. Ja taistelu jatkuu.
Vuorenkilvissä on nuppuja, samoin joissakin tuhatkaunoissa. Tuomipihlaja tekee nuppuja, vaikka lehdetkin ovat vielä ihan supussa. Valkovuokoissa on ensimmäiset kukat aukeamassa, se on kyllä tosi nopea, koska koko kasvi nousi näkyviin vasta alle viikko sitten. Linnut ovat sen kai tuoneet sen pihaan. Missä kamera?