Eilen kävin nuorimmaisen kanssa katsomassa Hämähäkkimies kolmosen, kun olin tullut luvanneeksi keskimmäiselle, että hän saa kavereidensa kanssa ropeltaa rauhassa meillä koko illan. Ja jos joku ei tiedä niin ropeltaminen on roolipelaamista, joka ei kuitenkaan ole larppaamista eli liveroolipeliä. No, kävimme siis leffassa ja elokuva oli kyllä huonoimpia koskaan katsomiani. Ja minä sentään tykkään aika monesta nuorten elokuvasta: Pirates of the Caribbeaneista, Harry Pottereista, Taru sormusten herroista yms. Olen suorastaan yllättänyt itseni tykkäämällä niistä, aiemmin olin luullut olevani suorastaan snobistinen elokuva-, kirja- ja joissakin muissakin makuasioissa, vanhemmiten minusta on tullut yhä laajakatseisempi ja -makuisempi näissäkin asioissa. Enää ei tarvitse olla hienostunut eikä muutenkaan yhtään mitään; asiat, elokuvat, musiikin, ihmiset, kaiken voi ottaa vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Mutta eilinen elokuva oli silti huono. Pientä edes psykologista uskottavuutta ja jonkinlaista logiikkaa täytyisi olla vaikka fantasiaa tehdäänkin. Kuopukseen leffa meni kuitenkin täydestä mikä on olennaisempaa.
Aurinko paistaa. Piha houkuttelee, mutta vielä enemmän houkuttelee lasitöiden tekeminen. Inspiraatio se voi yllättää monesta suunnasta: eilen menin melkein tolaltani pienestä lehtikuvasta, joka oli elokuvasta "kello 5 iltapäivällä" , kuva oli niin kaunis.  Afganistanilaisnainen taivaansinisessä kaavussa pitelee sinistä päivänvarjoa hiekanväristä taustaa vasten, päivänvarjossa on vaaleaa ja musteentummaa sinistä ja kapea leijonankeltainen raita. Yritän siirtää elämykseni lasille tavalla tai toisella. Tämä    on hieman eri kuva mutta yhtä kaunis.