Välipäivä, sellainen, jolloin ei saa mitään aikaiseksi eikä ole niin väliksikään. Voin nykyään sumeilematta käyttää kokonaisia päiviä pelkkään oleiluun ja ajatella, että olipa hyvä päivä. En ole edes lukenut enkä paljon ajatellutkaan.

Eräs ystäväni yllätti tänään tuomalla minulle kymmenen isoa ruusua, kauniita, viisi punaista ja viisi valkoista. Hän oli lukenut vanhoja papereitaan, joista oli käynyt ilmi, että olin jokunen vuosi sitten käynyt useita viikkoja tapaamassa häntä sairaalassa päivittäin hänen vakavan sairautensa aikana.  *kiillottaa pyhimyksen kehäänsä vaatimattoman näköisenä ja sukii siipiään*   Itse hän ei muista noista ajoista juuri mitään. Vaikka motiivina ei olekaan kiitoksen saaminen, minua lämmitti hänen kaunis eleensä, ja sekin että huolenpitoni lämmitti häntäkin vielä nyt vuosien päästä. Sitäpaitsi kukat ovat ihania, aina.

Tuli mieleen omat muistot sairaalasta muutaman vuoden takaa tapaturman jälkeen. Vaikka en ollut sairaalassa viikkoa pitempään, oli mieleenpainuvan tärkeää, että minua käytiin katsomassa. Sisko toi lukemista, ystävä kynsienhoitovälineet. Yksi ystävättäristäni soitti, että hän ei uskalla tulla, koska pelkää itkevänsä koko ajan, mutta hän lähettää miehensä. Ja hänen miehensä toi minulle ruusukimpun, pienen viskipullon, tupakka-askin ja Cosmopolitan-lehden! Jotkut ne tietää mistä tässä elämässä on kysymys.