Ohi meni mökin vuokraus. Kävimme katsomassa paikkaa perheessämme tervettä järkeä edustavan puolison kanssa. Olin luonut puhelimessa saamani kuvauksen perusteella ihanan mielikuvan rauhan tyyssijasta, jossa kauniin luonnon keskellä voisin kerätä voimia ja nauttia kesästä. Karu todellisuus oli vähän toisennäköinen kuin kuvitelmani ja vuokraussuunnitelmat haihtuivat sen siliän tien. Nyyh.
Latautumispaikka puuttuu siis edelleen. Mökkiläinen minussa huutaa rantaa ja metsää, enää ei tahdo riittää uimarannalla ja sienimetsässä käynnit. Vuosien takaa muistan kesäiset käynnit vanhempien mökillä, jossa saunan ikkunasta vilvoitellessa näki kuikkien rintamassa kalastavan järven selällä ilta-auringossa ja porokin saattoi joskus hölkätä siinä hiekkarannalla. Siinä pohjoisen luonnon kauneudessa tunsin olevani sovussa itseni ja koko maailmankaikkeuden kanssa. Niitten hetkien voimalla elin aina koko talven.