Tänään oli työpäivä, periaatteessa kolmen tunnin mittainen, käytännössä kuuden. En opi näemmä millään pitämään kiinni aikatauluista ja hoitamaan työtäni sen suunnitelman mukaan että työaika sisältäisi myös tarpeelliset paperihommat. No, vastahan olen kaksikymmentä vuotta sitä opetellut. Puolentoista vuoden sairausloman aikana olen oppinut paljon ja monista asioista mutta tässä olen toivoton. Olen kokeillut kaikkea. Paitsi heroiinia ja pissaleikkejä. Tai ainakaan heroiinia.

Osasyynä aikataulun pettämiseen oli se etten syönyt mitään koko päivänä, paitsi banaanin ja kaksi mandariinia mutta minuksi se ei ole mitään. Menen silloin nälästä sekavaksi ja käyn yhä hitaammaksi. Kotiin tultuani marssin takki päällä ruokapöytään ja vedin kylmänä pottua ja soosia kuin henkeni hädässä. Sitten kirjan kanssa sohvalle ja uneen.

Iloinen uutinen oli tänään kirjanpitäjän laskelma viime vuoden veroista, hän oli laskenut että pitäisi tulla takaisin muutama satanen eli joulurahat olisi jemmassa. Se oli minulle yllätys, koska odotin päinvastaista. Toivotaan että hän on oikeassa.

Kaksi vuotta sitten päätin, että koska talvet ovat minulle vuosi vuodelta kamalampia ja koska rahatilanteemme ei todennäköisesti muutu ainakaan parempaan suuntaan, on minun vain revittävä rahat halpismatkaan Kanarialle vaikka mistä etten joka talvi vaivu samaan masennukseen. Pitkällä tähtäyksellä sen voi laskea olevan myös taloudellisesti kannattavaa. Rakastan matkustamista, jota haluaisin oikeasti harrastaa ihan eri tyyliin kuin turistirannoille. Olen kiinnostunut historiasta ja kaikesta vanhasta, rakastan museoita, taidetta, Keski-Euroopan vanhoja kaupunkeja, aah, haluaisin vaikka minne! Skotlantiin uneksimaan Jamie Fraseristä! Lissaboniin kuuntelemaan fadoja! Korsikaan, jossa en ole kuullut koskaan kenenkään käyneen!

Onneksi minulla on edes hyvä mielikuvitus. Ja aion vielä toteuttaa unelmiani.