Pionipuun sivuilta sain aiheen jatkaa vielä päivän epistolaa aiheesta elämän tarkoitus. Kuluneen talven aikana lueskelin huvikseni ensin fossiilintutkijoiden löydöksiä ihmislajin historiasta ja nykyihmisen iästä ja samaan aikaan vanhaa kulttuurihistoriaa.

Lyhyt kertaus: nykyihmiseen johtanut lajinkehitys alkoi 5-6 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäiset alkeelliset työkalut ilmestyivät kuvioihin n. 2 milj. vuotta sitten. Tuolloin nuo pystyssä kulkevat esi-ihmiset olivat levittäytyneet jo laajalle Afrikkaan ja Aasiaan. 
Vanhimmat ihmislajit ovat alle miljoonan vuoden ikäisiä. 130 000 v. sitten Neanderthalin ihmiset kykenivät sosiaaliseen yhteistyöhön. Neanderthalilaiset hävisivät 35 000 v. sitten, kun meidän isovanhempamme Cro Magnon -ihmiset syrjäyttivät heidät.
50 000 v. sitten tehtiin vanhimmat tunnetut kalliopiirrokset, luolamaalaukset ovat 12 000-25 000 v. vanhoja.
Nykyistä vastaava puhekyky ihmisellä on ollut vasta 40 000 vuotta. Tuona aikana työkalujen ja kulttuurin kehitys on ollut nopeampaa ja nopeutuvaa.
Maanviljelys keksittiin eri puolilla maapalloa n. 10 000 v. sitten,  samoin saviastiat. 6000 v. sitten aletaan työstää metallia.
Ensimmäiset kaupunkimaiset asutukset muodostuvat Eufratin ja Tigriksen laaksoon Sumeriin, jossa keksittiin kirjoitustaito 5000 v. sitten. Siitä alkaa historiallinen aika, josta meillä on kirjallista tietoa ja jona aikana kehityksen nopeutuvan kulun tunnemme hyvin sotineen, uskontoineen, kulttuurin ja tieteen kehityksineen. Viimeiset 200 vuotta ovat olleet huimaa kiitoa, viimeiset 50 vuotta vielä huimempaa.

Kun luen Gilgamesh-eeposta, on helppo todeta, että ihminen itsessään ei ole muuttunut tänä 5000 vuoden aikana miksikään. Saman voi todeta muista vanhoista kirjoituksista, vaikka Raamatusta. Sen sijaan kulttuuri on muuttunut ja kehittynyt, ihmiskunnan tila on muuttunut ja kehittynyt hyvin monimuotoiseksi käsittämättömän lyhyessä ajassa.
Kehityksen on mahdollistanut tiedon siirto. Ihminen on ainoa laji, jolla on pitkä lapsuus ja vielä nuoruusikä, joiden aikana opitaan puhumaan, sosiaaliset taidot, sosiaaliset normit, valtava taidon ja tiedon määrä. Täten jokainen sukupolvi oppii edellisen tiedot ja taidot ja keksii lisää ja kehittää asioita eteenpäin.

Näitä lukiessani tulin siihen helpottavaan johtopäätökseen, että yksilön elämän tarkoitus on tässä ihmiskunnankin perspektiivissä vain täyttää oma paikkansa kudelmassa, omien kykyjen ja valinnan mukaan. Mutta onko ihmiskunnalla jokin tarkoitus? Taitaa mennä uskontotieteiden ja metafysiikan puolelle. Ja mitä tämä nykyinen tiedonsiirron nopeus tuo tullessaan kun meillä on blogit ja kaikki!